Olen näköjään viimeksi riipustanut blogikirjoituksen yli vuosi sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua jo kaikenlaista. Sain romaanin käsikirjoituksen valmiiksi helmikuun lopussa 2018, korjailin sitä koko kesän, aloitin uudet opinnot syksyllä ja työni muuttui vakinaiseksi ja jatkuu ensiviikosta lähtien työharjoitteluna opintojani varten. Marraskuussa lähetin käsikirjoituksen kustantajille (ei ole kuulunut kuin “kiitos eitä”, vielä odottelen muutamasta paikasta vastausta) ja aloitin uuden käsikirjoituksen, joka on tässä kevään aikana kasvanut ja levinnyt kuin voikukka.
Suurin muutos kenties on ollut, että muusa ei ole enää vastahakoinen. Mitä siis tehdä blogilla, jonka otsikko on vanhentunut? No, mitä kaikella muullakin: kierrätetään!
Uuden käsikirjoituksen tiimoilta olen viimeaikoina lukenut vain tietokirjoja, enkä ole kirjoittanut muuta kuin kyseistä tekstiä ja vähän päiväkirjaa. Joten ajattelin, että voisin kevään ja kesän kiireissä lisätä luovaa työtäni opettelemalla kirjoittamaan runoja.
Tein kirjoitussivuston Novlrin kautta Tim Claren kirjoituspodcastkurssin The Death of a 1000 Cuts. Tim oli aloittanut oman runoilijan uransa kirjoittamalla joka päivä yhden huonon runon. Pyrin samaan.
Toki jo lapsena kirjoitin runoja koirista ja EY:hyn liittymisestä (puolesta vai vastaan XD ). Tänään kevään ensimmäisellä juoksulenkillä tuli mieleen, että siinä olisikin haastetta. Runo per päivä. Ja jotta pysyn motivoituneena, julkaisen kaikki runot Instagramtililläni.
Olen kertakaikkiaan sellainen ihminen, että jos en aloita jotain saman tien, niin en sitten saa sitä aikaiseksi myöhemmin. Se on tässä kirjoittaessa niin monesti tullut ilmi, joten sama juttu tällä kertaa. Tästä päivästä 14.5. saakka, ja sitten keskustellaan jatkosta.
Vastahakoinen muusa 