Maaliskuun tarinahaaste: jatkuu!

Long time, no Sea! Lähdin merta etsimään ja sain vihdoin aikaiseksi kirjoitettua uuden tarinan. Kissa on taas jo hyvässä kunnossa ja kämppä on siivottu.

Eilen kävin Vaasan LittFestien avajaistapahtumassa. Siellä oli paljon runoilijoita. Olen aina ollut melko huono keskittymään kun joku lukee omaa kirjaansa ääneen, mutta kun kyseessä ovat runot, se on eri asia. Otin tapahtumasta mukaan kourallisen inspiraatiota itselleni ja tässä tulos.

Kiitos happierwhenreading ja kirjapallo taas sanoistanne.

***

Kiukkuisena ei saa mennä nukkumaan. Kiukkuisena ei voi mennä nukkumaan. Poljen jalkaa sängynlaitaa vasten ja yritän rentouttaa leukalihaksia. Korvissa tinnittää, vaikka se on vanha vaiva. Mutta nyt kuulen tinnituksen vihaisena kuten itsekin olen.

Herätyskello naksahtaa. Se on viimeksi asetettu herättämään puoli kolmelta, joten aina ajankohdan ylittäessään viisarit raksauttavat rattaita, tiedustellen hämmentyneenä, minkä takia edes heräsin niin aikaisin, ja onko kellon tänään häirittävä kerrostalon rauhaa piipiittämällä pahoitteluitta, mekaanisen kylmästi.

Nousen vihdoin ylös ja painan vedenkeittimen päälle. Seuraan miten punaiset valot vilkkuvat keittimen päällä, kunnes kaikki ovat syttyneet. Kun vesi kiehuu, tajuan, etten asettanut lämpötilaa, joten se on liian kuumaa teelle. Jos minulla olisi kärsivällisyyttä, odottaisin, että vesi jäähtyy. Mutta sitä ei todellakaan nyt ole jaossa. Täytän teekupin kylmällä vedellä ja kaadan sen kiehuneen sekaan.

Kaapista löytyy Lidlistä ostettua piparminttuteetä. Fiini ‘Nightime Tea’ loppui viime viikolla. Siinä oli piparminttua, laventelia ja kamomillaa, onnistuen silti olemaan maistumatta niin saippualta kuin hammastahnaltakaan. Lidlin tee maistuu hammastahnalta.

Lämmin neste valuu vähitellen ruokatorvea ja leviää vatsalaukkuuni. Mikä siellä ikinä myllersikään saa kuumaa vettä niskaansa. Hengitän teen höyryä. Tuoksu on parempi kuin maku. Silti taistelen alas toisen siemauksen. Hengitys tasaantuu. Niska rentoutuu. En edes tiennyt, että jännitin sitä.

Ulkona sataa rännänsekaista lunta ja tiedän, että työmatka tulee olemaan yhtä taistelua. Tuijotan pimeälle pihalle. Yksi pihavaloista on sammunut. Jo viime vuonna.

Yhtäkkiä outo tunne valtaa varpaani. Keskityn niihin ja ymmärrän vihdoin, liian pitkän ajan päästä, että ne ovat lämpöiset.

Lämpö leviää vähitelle varpaista ensin jalkapöytään, sitten kantapäähän ja vihdoin polvien kautta reisiin ja lantioon. Vatsassa se tapaa kuuman teen jättämän poltteen, sekoittuu siihen ja lievittää sen mukavaksi hohteeksi.

Kaadan loput teestä tiskialtaaseen ja menen nukkumaan.

***

Sanat olivat “piparminttutee” ja “kiukkuinen”.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s