Aivojumi

En oikeasti saanut mitään muuta kuin sanoja kirjoitetuksi peräjälkeen. Tämänpäiväinen ei todellakaan ole tarina, mutta se johtuu vaan tästä väsystä.

Kissani alkoi eilen oksennella ja pääsimme eläinlääkärille vihdoin tänään aamupäivällä. Kyseessä ei ollut kuin ummetus, eikä mitään vakavampaa, mutta silti olen koko aamun stressannut kissaa ja lopun päivää käynyt vähän väliä pesemässä saunanlattialta kissan löysää kakkaa pois. Voitte kuvitella, miten ihanalta täällä tuoksuu. Pahoittelen tästä mielikuvasta…

Mutta kiitos kirjapallolle ja paulinevondahlille sanoista, jotka saivat mut ainakin hetkeksi erkanemaan karusta todellisuudesta. Ehkä voin käyttää tätä jossain muussa kirjoituksessa. Ja vannon, että pienen sekunnin murto-osan mulla oli kirjoitukseen jokin pointti, mutta unohdin sen yhtä nopeasti. Huomenna uusi yritys.

***

Siinä se oli kellunut ja pomppinut kaikki nämä vuodet. Kolmisen metriä rannasta. Tai no, riippuen siitä, miten matalalla tai korkealla vesi oli. Niin, ja maannousu toi rantakiviä vääjäämättömästi lähemmäksi. Poijuun oli kiinnitetty vanha punainen Terhi. Sitten siinä oli ollut Panun metallinen buusteri. Viimeaikoina vain kevyt muovinen järvivene enää rantautui täällä ja sekin yleensä vedettiin rantaan saakka.

Talvella jäät ympäröivät poijun ja lumi peitti sen, mutta se hivuttautui liikkeelle jäistä heti kun mahdollista. Ranta oli saaren eteläpuolella, joten aurinko paistoi poijulle aina, kun vain pääsi esiin. Harvemmin mikään muuttui. Lokki tai tiira saattoivat istahtaa poijun metallilenkille, kunnes huomasivat, että se oli liian kiikkerä. Pikkukalat puhdistivat metalliketjua leuoillaan levästä. Joutsenpariskunta ja niiden poikaset, sekä sorsaemo lapsineen ui välillä ohi.

Pikkupoika joka leikki rannassa hiekkasangoilla oli ylpeä, kun oppi uimaan poijulle saakka. Vaikka pohja oli melkein jalkojen ulottuvilla, oli se hyi niin ällöttävän mutaista. Järviveneen soutajista vain muutama muisti varoa poijua rannasta lähtiessään tai tullessaan. Meri heitteli ja kiskoi sinne tänne. Täsmäampujamerilinnut onnistuivat välillä kakkaamaan ilmasta juuri poijun päälle.

Aurinko nousi ja laski, pilvet kulkivat taivaalla, tähdet syttyivät, vaelsivat ja sammuivat, kuu harhaili. Satoi, paistoi, pakasti ja lämpeni.

 

***

Sanat olivat tänään “kaunis” ja “pomppia”.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s