Kolmas tarina

Kiitos Instagramin seregi85lle tämän päiväisestä sanasta.  Kirjoitin tänään aiheesta, joka herättää voimakkaita tunteita minussa. Pieni trigger warning tai laukaisuvaroitus tai ärsykevaroitus, kuten se joidenkin nettisivujen mukaan on suomeksi: Kirjoitus liittyy ahdistukseen.

Piti kirjoittaa tarina jo näin aamupäivästä, kun iltapäivän puolella on niin paljon puuhaa.

***

“Parantuminen ei ole lineaarista,” joku naurahti kuin se olisi jokin sananparsi tai itsestäänselvyys.

Marja tuijotti pitkään puhujaa ja päätti uskoa sanat. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, kun tuon sisäistäisi. Voisi kääriytyä sanoihin kuin näkymättömyysviittaan. Kun yöllä livahti käytävän peilin ohi ja vessassa piilotteli peilikaapista katsovalta hirviöltä, se ei saisi kiinni. Kun ryömisi vilttien alle sohvalla ja laittaisi jonkin tyhmän Hallmark-elokuvan YouTubesta peittämään heteronormatiivisuudellaan ja onnellisilla lopuillaan mielen perällä jylläävät voimat. Sanat voisi punoa kaulaliinan silmukoiden väliin ja lapasten peukalontyveen, kun kaupassa piilotteli kananmunahyllyn luona tasaista hengitystä etsien ennen kuin uskaltautui kassajonoon.

Marja sulki silmänsä ja kaikki aistinsa, mitkä kykeni ja rytmitti sanat kellon tikitykseen, joka kuului muiden äänten taustalla. Hän yritti sovittaa ne sydämensä sykkeeseen, mutta se ei kuulunut tässä melussa. Marja painoi kätensä rinnalleen. Ei mitään. Etusormi ranteeseen. Ei vieläkään. Vihdoin kaulasuonesta löytyi kiihtynyt läpätys. Se tasaantui hiljalleen, mutta ei koskaan hidastunut kellon tikityksen tahtiin.

Marja keräsi rohkeutensa, avasi silmänsä ja silmäili huonetta reittiä suunnitellen. Viereisessä pöydässä istuvat katsoivat häntä hieman kummeksuen. Ehkä siksi, että hän oli tuijottanut yhtä heistä niin pitkään. Tai kenties hän oli puhunut ääneen taas. Tai ehkä hänen kasvonsa olivat alkaneet sulaa hiljalleen ja tipahdella teekupin asetille. Marja pyyhkäisi leukaansa. Ei, hän oli edelleen kasassa. Ulkoapäin.

Marja otti laukkunsa, sulki muistikirjan edestään pöydältä. Sivu oli jäänyt tyhjäksi. Hän valitsi turvallisimman reitin, kiskoi pipon läpät tiukasti kasvojen ympäri ja veti muutaman suortuvan hiuspehkosta naaman eteen. Ulkona oli pakkasta ja saattoi nostaa hupun päänsä suojaksi. Ei tarvinnut katsoa kuin eteenpäin.

***

Tarinan inspiroinut sana oli “kuntoutuja”.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s